Mayday, Mayday !

 Katkottuja, lyhenneltyjä, tiivistettyjä ilmaisuja, riimattuja sanomattomia selvyyksiä, arvoituksellista aivomotoriikkaa. Mahtui maailmaan sanoja, pulputusta ja ulinaa. Vuosituhansien mölinä: vasta viime hetkillä tiedostettu ja tallennettu. Taas hetken tullen hiljentyen ja kadoten, miljardien kynäilijöiden sielunmaisemat !

 Ostakaa hengentuotteita! Ostakaa nyt, nimenomaan nyt. Eläkää hetkessä! Oooostakaaaa! Olisi yksi runokokoelma kahden hinnalla, arvosteltuja, totta kai. Todella arvosteltuja. Hyvä on, pannaan kympillä kolme… menköön Kirjoituksia Kellarista kaupan päälle. Kuulkaa rouva kiltti, ne ovat nahkaselkäisiä, tuossa näkyy jopa ruoskanjälki. Pelastettu kirjaroviolta. Kiitos paljon. Ja kas, Kari Suomalaisen poliittista satiiria sananvapauden ajalta. Muutama jäljellä, todellisia keräilyharvinaisuuksia. Siinä nätti pino Whitmania, Melleriäkin. Katsokaas rouva, oikein kultaornamentein kirjaillut otsikot. Montako sivua? Sopivasti teille, uskoisin, ja erittäin kallista kiiltopaperia, neitseellisestä suomalaisesta metsästä. No, pannaan Haavikkoa kaupan päälle. Kas siinä niitä ties kuinka koottuja niteitä, kovin Kootut. Että tekisimmekö vaihtokauppaa? Toki jääkiekkovarusteet käy, ja erilaiset äänitteet, myös Rambo- elokuvat. Kafkaa kypärään! Brechtiä luistimista! Goethen saa Rambosta… no, koko tuotannon, kyllä. Pannaan Liehua polvisuojilla, Liksomia joka väliin, Hirvisaarta revityistä pelihousuista. Neuvostorunoilijat ulkona ilmaislaatikoissa, kilohintaan. Ooooostakaaa hengenhedelmiääää!!

 Auringon antaessa valomerkkejä juoksen Demarikujalla torivalvojaa karkuun. Olen jossakin pikkukaupungissa länsirannikolla, sananvapauden vartijan kotona, virkavaltaa valuu ylleni valtoimenaan. Juoksen kilpaa edellä menneen nykyisyyden kanssa ikuisuuden aikarepeämässä. Olen kaupungissa, jossa Oikeus valitsi itse itsensä, syytetyistä ja syyllisistä, sitä kutsuttiin Suureksi Walamiehistöksi. Ei se itseään vastaan käräjöinyt vaan sananvapautta vastaan. Valtamedia alisti ylistämällä. Syyttäjä, Putous nimeltään, oli syyttämästä päästyäänkin syyttänyt demokratiaa, raskaat syytekirjelmät lisääntyivät, paperipinot hipoivat jo kaupungintalon heiveröistä kattoa. Oikeus istui aina päivällä, parhaaseen katseluaikaan. Walamiehistö printtasi Kyberavaruudesta paperipinoja, jotka itse toimitti miliisimajurille. Kaiken uhallakin, sakon uhallakin. Mutta tsaari Putouksen kirjurit järjestäytyivät; ja omasta mielestään hyvin pukeutunut alaston tsaari pakeni toiseen kaupunkiin. Tilintarkastuskertomus persvaossaan.

 Tervetuloa Putous, ol niingon kotonas, suitsuttivat paikallisen toimivallan omineet.

 Kylmämies

Ei ole kulunut vuottakaan, kun turbator- kustantamo sai markkinoille Timo Toivosen edellisen, hyvin suositun muistelukirjan "HÄMEENPORTIN TARINOITA", kun jo tänään kilistelimme ravintola Koulun "historian luokassa" uutta kirjaa: "VAROVAINEN KAPINALLINEN". Tämä teos on vahvasti omaelämänkerrallinen, se kertoo lapsuudesta ja etenkin nuoruudesta Turussa 1940- 1960- luvuilla. Toivonen on syntynyt vuonna 1944 ja sai tällaisen viisi vuotta myöhemmin syntyneen "kapinallisen" suorastaan syttymään. Onhan kirjassa paljon tuttuja, etäältä ja läheltä, on kuuluisuuksia ja arjen sankareita, tapahtuu kaikenlaista: kaahaillaan, käydään kouluja, harrastetaan jopa kulttuuria. Ajoipa tämä varovainen kapinallinen kilpaa jopa tulevan maailmanmestarin Jarno Saarisen kanssa. Moottoripyörillä tottakai, läpi öisen Turun.

Suosittelen lämpimästi "Varovaista kapinallista". Kirja antaa vastauksen millaista oli olla lapsi ja nuori 1940-, 1950- ja 1960- luvuilla. Millaista oli koulussa, millaista oli pärinäpoikana? Miten koettiin rockin tulo, lättähattujen terrori, Sputnik tai Kuuban kriisi? Oli huikean mukava kokemus kulkea Timo Toivosen mukana hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan aina ylioppilaaksi keväälle 1963.

Muistelmat ovat todella vahvaa ajankuvaa mieheltä, jonka lähes kaikki todistukset, kouluvihkot ja koepaperit ja etenkin kouluaineet ovat säilyneet.

Pääsin seuraamaan yksityistämiskeskustelua, mm. terveydenhuoltoon liittyen, josta en käsittääkseni paljoa ymmärrä. Sen verran osasin oivaltaa, että toimiva kaupallinen terveydenhuolto (yksityinen) on sula mahdottomuus. Ei yksityistäessä tehokkuus lisäänny, ei ainakaan terveydenhuollossa, jonka tavoite ei ole – tai ei ainakaan pitäisi olla – voitontuottaminen vaan ihmisten pitäminen terveenä. Eikö terveet ihmiset ole tärkeä asia myös markkinavoimille!? Jos hyväosaisilla kansalaisilla on omat terveydenhuoltopalvelut, tosin nekin osittain verovaroin ylläpidetyt, kokonaan verovaroilla ylläpidettyjä palveluja ei enää ylläpidetä kovin tehokkaasti. Käy niin kuin eräs lääkäri-tutkija sanoi: ” Ainoastaan köyhille suunnatut palvelut tuppaavat jäämään  köyhiksi palveluiksi”. Niinpä!

 Ongelmaksi koituisi myös se, että rönsyilevää, yksityistä terveydenhuoltosektoria olisi vaikea ellei mahdoton säädellä ja valvoa. Jos terveydenhuollosta tulee tuote, aletaan helposti tuottaa palveluja joille ei ole tarvetta. On hyvä muistaa ettei terveydenhuolto ole mikään valtionyritys, joita nykyään niin mielellään yksityistetään. VATTIn Tutkija Teuvo Junkka kiteytti kerran tuota yksityistämisintoa hyvin: ”tärkeänä kysymyksenä hän pitääkin, miksi valtion kannattaa myydä omaisuutta, jota yksityisen kannattaa ostaa”.

 En tiedä minne maailma on menossa, mutta vauhdilla mennään jonnekin alkuräjähdyksen seurauksena. Alamme muistuttaa yhä enemmän jättimäistä avaruusalusta, jossa on noin 7 miljardia matkustajaa. Kun yksi päällystöön kuuluva (Neuvostoliitto) ”kuoli”, sokea luottamus rahaan on saanut vallan, ja valtiollinen ohjaus on herpaantunut. Yksityistämisen huumassa kannattaa aina muistaa, että sekatalousmaat, kuten Pohjoismaat, ovat tehokkaita yhteiskuntia. En siis kaipaa mitään Neuvostoliittoa.

Kaikille pitäisi olla selvää, että kellot korjaavat ne, joilla on kyky tajuta ja soveltaa hienomekaniikkaa... ja kaikkein vaikeimman taidon, hallitsemisen taidon hoitavat ne, joilla on siihen kyky ja taito. Se edellyttää sukupolvien sivistystaustaa, tietoa ja kokemusta ihmisestä ja ihmisen historiasta, avaraa yhteiskunnallista näkemystä, koko ihmiskunnan ja luomakunnan välistien kytkentöjen tajua. Poropeukaloiden ei pitäisi sotkeutua kellon korjaukseen, ei myöskään hallitsemiseen. Toki on myönnettävä, että ns. "kestävä kehitys" ei tunnu olevan minkään poliittisen liikkeen keinovalikoimassa. Juuri kestävän kehityksen pitäisi merkitä muutakin kuin kahta sanaa!

Tietysti mietin poliittisia puolueita, erityisesti Persusuomalaisia. Joskus maassamme oli vanha sivistyneistö, jolla oli empatiaa, huolenpitoa rahvaastakin, se oli noussut henkilökohtaisten pyyteitten yläpuolelle. Oma elämäntapa näillä ihmisllä oli korostetun vaatimaton, melkein askeettinen. Mitä helvettiä meille tapahtui vuonna 1917 ?

Kun tarkkailee näiden nykyajan "persujen"  maneerejä, syntyy mielikuva uudesta punakapinasta. Heidän aikansa tuntuu kuluvan vihan ilmapiirissä. Oppositiopolitiikka on todellisuudessa puolueen sisäisen opposition hiljentämistä; ehkä olisi aika vapauttaa nämä voimat omalle kiertoradalleen.

 Ennen sotia ja pitkälle sen jälkeen äänestäjällä ei ollut suurempia tuskia löytää viiteryhmäänsä puoluekentässä. Ammatti ja sosiaalinen asema määrittivät aika tarkkaan puolueen. Nyt on kaikki toisin. Monet tutkimukset osoittavat, että kansalaiset/kuntalaiset eivät juuri ole politiikasta kiinnostuneita, heidän tietonsakin poliittisista päättäjistä on olematonta, puhumattakaan siitä että tiedettäisiin puolueiden ideologioista. Erityisesti nuoret ovat politiikasta vieraantuneita.

 Puolueita ei enää erota toisistaan. Ennen oli selkeä jakolinja oikeiston ja vasemmiston välillä. Ei vähempiosaisien asioita enää aja esimerkiksi Sosiaalidemokraatit. Noin 15 vuotta sitten työväenpuolueen johdolla ajettiin niin oikeistolaista politiikkaa, että mentiin jopa Kokoomuksen ohi. Alkoi suurella vaivalla rakennetun hyvinvointivaltion purku, ulkoistus ja yksityistäminen. Rikkaat alkoivat rikastua, köyhät köyhtyä lisää. Pääosin kokoomuslaisille menevät osingot kymmenkertaistuivat, voitot ja yritysten myyntivoitot kuusinkertaistuivat ja vielä vuokratulot noin kaksinkertaistuivat. Nykyisin äänestäjien työn tuloksista melkoinen osa valuu maan rajojen yli osinkoina amerikkalaisille ja muille rikkaille.

 Tulonsaajien alimman kymmenyksen reaalitulot ovat samalla ajanjaksolla laskeneet työväenpuolueen pääministerin aikakaudella. Keskituloiset ovat polkeneet paikoillaan, mutta joutuvat nyt maksumiehiksi maailmanlaajuisen finanssikriisin nimissä. Tulonsaajien ylin kymmenys ja sen sisällä pääosin ylin prosentti ja rikkain promille ei kärsi koskaan mistään. Ei silloinkaan, kun kuntien taloudet ajettiin ahdinkoon. Lipposen ja Ahon aikana valtionosuuksia leikattiin todella rajulla kädellä, Kun progressiivisia valtion veroja alennettiin, kuntien oli pakko nostaa kunnallisveroja, tasaveroja, jolloin pienituloiset, köyhät ja työttömätkin laitettiin maksamaan heikentyneet hyvinvointipalvelunsa. Kokoomuslaiset ostavat palvelunsa eniten maksavalta.

 No mutta, aurinko paistaa, taidanpa ulkoistaa itseni. En tosin pääse enää edes 30 tunnin työviikolle, 7-8 euron tuntipalkalla. Niihin paljon puhuttuihin paskaduuneihin, vuokratöihin. Ei ole edes varallisuutta, että pääsisi nauttimaan varallisuusveron poistosta.  On minulla vielä hitunen kansallistunnetta, mutta siitäkin minua syyllistetään, syyttävät rasistiksi. Valvovat tarkkaan tätäkin blogia. Joku iso päivälehti varastaa ehkä jonkun ideani ja otsikoi kuten erään eduskunta-avustajan blogia: TAVALLINEN PASKADUUNARI EHDOTTI ULKOMAALAISTAUSTAISILLE HIHAMERKKIÄ ! Näin syntyy kansainvälinen uutinen ! Voi että!

Kustantamomme julkaisi maaliskuussa kaksi lajityypiltään hyvin erilaista kirjaa. M.G. Soikkelilta tuli "Kadonneitten kaupunkien kronikka", joka on maan ehkä parhaan scifikirjailijan taattua kerrontaa. Toinen kirja on kahden kirjailijan Harri Raittiin ja Boris Hurtan mainio yhteistyönäyte, "Isänmaan Nyrkki", joka vie lukijan vaaran vuosille 1948. Romaanin tapahtumat sijoittuvat Lounais-Suomeen, Rymättylän ja Maskun tienoille. Kirjassa esiintyy todellisia, tuona aikana eläneitä henkilöitä.

KADONNEITTEN KAUPUNKIEN KRONIKKA:

2020- luvun Eurooppa on sotien pirstoma. Valtiot ovat kadonneet, jäljellä puoliksi pommitettuja, keskenään kilpailevia kaupunkeja, joita yhdistää toisiinsa EuroCom, jolla on valta tarkkailla mediasta ja kaupungeista riippuvaisia ihmisiä. Tomas Zen pakenee halki hävitetyn mantereen. Hän aikoo paljastaa totuuden EuroComista  ja ihmiskuntaa uhkaavasta tuhosta. Matka vie hänet uppoavaan Venetsiaan ja virtuaaliseen Pariisiin. Mukanaan Zenillä ovat viimeiset verkottunutta elämäntapaa vastaan taistelevat kapinalliset, hakkerit, veijarit ja rakastajat, perässään EuroComin voimakas poliisiverkosto.

Kadonneitten kaupunkien kronikka on Markku "M.G" Soikkelin ensimmäinen tieteisromaani. Soikkelin aiempaan tuotantoon kuuluu mm. fantasiaromaani, esseeteos, fantasia- ja tieteisnovelleja ja väitöskirja romansseista. Turbator on aikaisemmin julkaisuut kirjailijalta novellikokoelman Marsin ikävä (2007)

ISÄNMAAN NYRKKI:

Maanalainen vastarintaliike toimii vielä 1948 Neuvostoliiton mahdollisen operaation varalta. Vänrikki Pentti Joutsensaari hoitaa tehtävää Rymättylässä. Tarvittaessa hänen pitää siirtää Suomen salainen pakolaishallitus Ruotsiin. Siviiliin pääsy siintää mielessä, mutta sitten murhataan pakolaishallituksen ministeri. Alkaa toiminta, josta eivät kiperät käänteet puutu.

Kirjailijat Harri Raitis ja Boris Hurtta ovat siis yhdessä kirjoittaneet jännärin, jota voi luonnehtia ilmaisulla "mestarit asialla". Kummankin vankka ammattitaito tekee tästä kirjasta nautinnollisen lukuelämyksen, ja pistää myös pohtimaan lähihistoriamme totuuksia.

On ollut onni tuntea monenlaisia ihmisiä. Arkkitehti Jukka Paaso kuuluu eittämättä niihin ystäviin, joiden ajatuksista on itsekin ammentanut arvomaailmaansa. Jukka pääsi aivan hiljattain eläkkeelle Turun kaupungilta. Viimeksi hän veti lähiöprojekteja, monikulttuurisissa kaupunginosissa.

Voi olla, että häntä ei aina ole täysin ymmärretty, hän on uudistaja ja idealisti, mutta allaoleva kannanotto oli mielestäni niin hieno analyysi omasta ammatista etten malttanut olla sitä blogiini panematta. Jukka on arkkitehdiksi julkaissut paljon pamfletteja ja erilaista asiaproosaa, mutta tämä antaa viitteitä jo tulevasta: näemmekö Jukassa vielä kirjailijan, joka erikoistuu absurdismiin? Tai no, asiaahan tämä on, johdatus arkkitehdin sielunmaisemaan.

 ARKKITEHTI JA ARKKITEHTUURI

Arkkitehdiksi ei voi lukea, arkkitehdiksi pitää syntyä.

Ihminen voi joutua havaitsemaan olevansa arkkitehti esimerkiksi perunapellolla perunoita tonkiessaan.

Perunat alkavat näyttää arkkitehdin silmissä tilataideteoksilta, jopa kokonaiselta kaupungilta.

Arkkitehti ei kohtaa elämänsä aikana yhtään sellaista paikkaa, josta ei löytyisi arkkitehtuuria. Arkkitehtuuri kätkeytyy jopa sontatunkioon.

Vaikka jonkin kaupunki on rakennettu heti alunperin rikkinäiseksi ja sen jälkeen ilkivallan harjoittajat ovat lyöneet säpäleiksi kaikki eteen sattuneet rakennelmat, arkkitehtuurilla on koti myös tuossa paikassa. Arkkitehti tietää myös mitä kaikkia erilaisia tyylejä kyseinen kaupunkitörkylä edustaa.

Esimerkiksi joku vanha hylätty ruosteinen öljytynnyri ei ole vain yleisesti arkkitehtuuria. Tynnyri edustaa aivan tiettyä suuren taiteen eli arkkitehtuurin suuntausta.

Tynnyrin ympyrän muotoinen poikkileikkaus ja sylinterimäisyys, johon sisältyy tasainen pohja puhuttelevat arkkitehtia samalla tavalla kuin arkkitehtia puhuttelee se, että vanhan lommollaan seisovan tynnyrin pohjalla ja sivustoilla on ruosteen puhkaisemia reikiä.

Seuraamalla tynnyriä päivällä ja yöllä sekä vesi- ja lumisateessa arkkitehti havaitsee, että takapihan tynnyri edustaa samaa tyylisuuntausta kuin esimerkiksi Prahan "Tanssiva talo" (Frank Gehry).            

Satu Hassi kirjoittaa Iltalehden kolumnissaan tärkeästä asiasta. Kannattaa lukea myös kommenttiketju, jossa kerrotaan Keskustapuolueen toiminnasta elintervikkeiden arvonlisäveron laskun kustannuksista ja Vanhasen roolista. Hassi ja Gronberg ovat tehneet myös kyselyn Eu:ssa Suomen elintarvikekaupan keskittymisestä.

http://blogit.iltalehti.fi/satu-hassi/2012/03/21/kauppa-rohmusi-itselleen-ruoan-arvonlisaveroalen-ja-enemmankin/

"Kauppa rohmusi itselleen ruoan arvonlisäveroalen – ja enemmänkin"

 Lapsuuteni miljöö on vuosia ollut kesieni innoittaja. Olen yhä enemmän oleillut länsirannikolla; puolet vuodesta on virkistävää kesän heräämisineen ja syksyn satoineen. Puiden lehtien siimeksestä tähyän myös printtilehtiä: hyvin toimitettua alueellista uutislehteä sekä ilmaisjakelulehteä, joka edustaa myös tutkivaa journalismia. Paikallista ”oman pojan” valheellista valtalehteä välttelen.

 Olen viime aikoina ihmetellyt ”oman pojan” rajua hyökkäilyä muutaman kaupunginvaltuutetun kimppuun. Lehti näkee valtuutetut syypääksi jopa kaupunginjohtajan hakeutumiseen naapurikaupungin pomoksi. Niin erityisestä miehestä on kyse, että joidenkin poliittinen toiminta on jatkossa estettävä. Kaupunginjohtaja on itse todennut lehden sivuilla, että eri mieltä hänen kanssaan ”saa” olla, mutta kai vain kuiskaamalla. Kommentti paljastaa oleellisen: ehdoton pomo, valtuutetut valitaan vain kerran neljässä vuodessa, vain kuuliaisilla on mahdollisuus pysyä ”päättäjänä”. Johtaja on ollut poissa tolaltaan yhden valtuutetun nettipäiväkirjasta, jossa taitava sanakäyttäjä on aika railakkaastikin antanut lain puitteissa palaa. Toista valtuutettua kaupunginjohtaja syytti perusteettomasti ajojahdista, Kolmannella on kilpaileva sanomalehti, jonka sisältöön kaupunginjohtaja ei pysty vaikuttamaan. Neljäs on kai muuten vaan ”omille pojille” epäsopiva.

 ”Oman pojan” lehti on maanisesti julistanut johtajan glooriaa, mikä pienehkön tehtaan tulon myötä saikin katetta, mutta kaupunki on ollut jo vuosia tappiolla, ja kapea eliitti rappiolla. Henkilökunta pelkää lomautusten alkamista, samaan aikaan johtoporras jakelee toisilleen kymmenien tuhansien kannustinlisiä. Kaupunki sai myös valtion harkinnanvarausta ”köyhäinapua”, josta nuo valtuutetut ovat vinoilleet. Niinpä johtaja vasalleineen organisoi pikaistuksissaan parista valtuutetusta kiusaamissyytteitä työsuojelupiiriin, mutta ne tulivat bumerangina takaisin. Totta kai tuli! Ei luottamusmiehet ole työpaikkakiusaajia, ne arvostelevat, ovat kuntalaisten asialla.

 Tehtaan tulon myötä johtajan arvostelu on nyt poliittisesti epäkorrektia. Johtajakin on kylän ”oma poika”, syvä ystävyys toisen ”oman pojan” kanssa on ilmentynyt lehden sivuilla, välillä joka toisellakin sivulla. Kriittisiä mielipiteitä ei suvaita, lehti toimii kuin takavuosien portsari, joka valikoi hyötymielessä asiakkaansa.

 VIIMEISIN KÄSITTÄMÄTÖN TEKO KAUPUNGISSA OLI KAUPUNGINHALLITUKSEN ÄÄNESTYKSELLÄ PÄÄTTÄMÄ TUTKINTAPYYNTÖ POLIISILLE (6-3). Jos parin valtuutetun väitetystä kiusaamisesta on kyse, sitä on sitten normaali politikointi demokratiassa. Jos taas valtuutettujen tekemisiä muuksi muutetaan, se vaatii jo väärän walan oikeudessakin. Kaikkeen on oltava nyt valmiina. Kaupunginhallituksen esittelytekstikin oli valheellinen, mutta kelpasi muutamalle demarille ja kokoomukselle. Siinäpä poliitikot vaalivuonna toisiaan tuomitsevat, ja eräs kapiainen vielä jäävinä. Mutta kyse voi olla myös uutisotsikoista: kuka tahansa voi kuormittaa poliisia turhillakin tutkintapyynnöillä. Tiedottamisen kaupungin johto kyllä osaa, jopa keskeneräisissä työsuojeluasioissa.

   Kansalaiset haluavat luottaa lukemaansa! Vanha sanonta, että ”pakko olla totta kun lehdessä luki”, ei kaupungin kaikkia tiedotusvälineitä näytä koskevan. Loan heitto lehdessä, jota jo lapsena luin, on selittämätöntä. Onko vanhan polven toimittajalle ja kaupunginjohtajalle sosiaalinen media liikaa? Valtuuston kokoukset ainakin ovat olleet korrekteja. Kuka siis kiusaa ja ketä, ja missä? Joidenkin valtuutettujen maine ainakin pilattiin laillisuuden rajaseudulla. Kannattaa muistaa, että legendan mukaan alkuperäiseen Gotham Cityyn syntyi lopulta mielenvikaisia, naamioasuihin pukeutuneita rikollisia.

Arkkupakastin

Kyllä valtiovalta tietää

  Vauraalle yöklubien kuluttajalle, todelliselle valtion veronkerääjälle ei tullut yllätyksenä Päivi Räsäsen missio kansan raitistajana. Milloin hän on sulkemassa yökerhoja, milloin laimentamassa keskiolutta. Osmo Soininvaara oivalsi valtion edun: sitä pitää vaan juoda enemmän. Peruspalveluministeri Maria Guzenina- Richardson on samoilla linjoilla, mutta huolissaan lisääntyvistä tarpeista. Räsänen puolestaan väitti, että poliisin rahat ja voimavarat ovat vähissä, siksi kansaa on raitistettava. Sisäministerin ajattelun mukaan kaikki alkoholiin liittyvät rikokset tapahtuvat yökerhojen edessä klo 03.30. Pari tuntia aukioloista pois, ja kansa raitistuu! Jos kansa selviää, poliisikin selviää. Kyse lienee todella poliisin työn ”helpottamisesta”, koska poliisi on saanut vuodesta 2005 viime vuoteen saakka koko ajan lisää määrärahoja, 240 miljoonaa euroa budjetista ja lisäbudjeteista. Joka vuosi ovat määrärahat nousseet, tälle vuodellekin talousarvioon verraten 12 miljoonaa! Lisäksi poliisi sai omaan käyttöönsä viime vuonna 56 miljoonaa euroa kaikenlaisista luvista, passeista ja ym. Ne maksut ovat tuntuvasti kansalaisille nousseet. Mitä siis ylipoliisi Mikko Paatero horisee? Poliisin määrärahat eivät ainakaan ole pienentyneet, ja henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset jopa 30 prosenttia vähentyneet. Tämän enempää perustelematta ehdotankin, että kirkonmenojen alkua siirretään pari tuntia eteenpäin.   

  Humoristisen tiedekunnan ylijohtaja Pilvi Linna SOS- ja terveysministeriöstä tuli esiin edistyksellisemmän idean kanssa. Lopetetaan naisille tarjoilu klo 01.30. Alkoholinkäyttö on lisääntynyt naisten keskuudessa huimasti. Faktaa on: kun 60-luvulla lähes puolet kolme- viisikymppisistä naisista ilmoitti olevansa raittiita, pari vuotta sitten heitä oli enää kaksi prosenttia. Järjestely takaisi, että valomerkkiä kohden alkaisi pehmeä lasku ja valmistautuminen aamuyön kliimaksiin saisi romanttisemmat puitteet. Yleensä jos seksiä ei ole, olutkin kelpaa. Tällä järjestelyllä mies ei olisi niin oluen perään, jos seksiä on tarjolla. Kysymys kuuluisikin: meille vai teille. Näin voi aueta paratiisin portit, ja poliisi saisi istua tyhjäkäynnillä autossa.

 Naisten on luontevampaa ja terveellisempää omaksua ravintolasääntöjä kuin miesten. Muistan vielä ajan, kun naiset eivät saaneet edes yksin ravintolaan mennä, ja vielä 70- luvulla ilmestynyt käytösopas neuvoi, että yksinäinen nainen saattoi mennä ravintolaan aterioimaan, mutta hänen tuli välttää tanssiravintoloita. Vasta seitsemän vuotta myöhemmin opas katsoi että yksinäinen nainen tai naisseurue saattoi mennä empimättä myös tanssiravintolaan. Aikamoista holhoamista, kun naiset ovat Suomessa saaneet sentään äänioikeuden ensimmäisinä koko maailmassa.

 Äänioikeudesta juolahti mieleen hallituksen väärinkäsitys ohjelmastaan. Se kuntauudistus! Nyt tehdään jo suur- Suomea. Syntyy niin valtavia kuntia ettei tahdo mahtua enää valtakunnan rajojen sisäpuolelle. Toivottavasti Venäjä joustaa, jotta saadaan liitetyksi Petsamo Utsjoen kuntaan.  Selkeästi sotilaspoliittisista syistä seudulle voidaan siirtää Uudeltamaalta Dragsvikin varuskunta, koska sitä ei voida lopettaa. Ruotsinkielinen varusmieskoulutus on turvattava lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Napapiirin yläpuolella heistä tulisi todellisia sissejä. Samalla täyttyisi ruotsalaisten jättämä sotilaallinen tyhjiö länsirajan takana.

 Edullisia Kreikan matkoja odotellen

  Kylmämies